Olimme kävelyllä Ellun kanssa hänen kotinsa lähellä Tapionkadulla Jyväskylässä. Kodinkone- ja huoltoliikkeen ikkunaan oli asetettu kunnostettu Hoover pulsaattorikone näytille ja sehän oli suoraan lapsuutemme keittiöstä! Juuri tällaisella masiinalla pyöritimme loputtoman suuria pyykkivuoria puhtaiksi, lisäsimme ja poistimme letkulla vettä ja telalla väänsimme äidin apuna pyykkiä kuivaksi.

Koneen uroteko oli veden kieputtelu… Pesukoneen käyttöohjeissa kehuttiin, kuinka pyykki pyörähtelee nyt joka suuntaan! Vanhassa mekaanisessa pesupaljussahan pyykki liikkui kammella käsin veivaten, nyt työn teki kone sähkön voimalla. Vettä laskettiin hanasta letkulla tai kattilasta liedellä lämmitettynä. Pyykki liotettiin sopivan lämpöisessä vedessä, pestiin ja huuhdeltiin kolmessa vedessä. Pesuaine lisättiin aina käsin ja vesi laskettiin pois letkua pitkin. Ja joka työvaiheen lopuksi pyykki syötettiin telan puristeltavaksi. Muistan miten piti varoa, etteivät sormet jääneet kovien kumisten telarullien väliin. Puiset pyykkipihdit olivat tarpeen, kun pyykkiä nosteltiin joskus hyvinkin kuumasta vedestä.

Meillä tytöillä oli vastaavanlainen pikkuriikkinen, muovinen nukkekodin pyykkikone, jolla tuhosin muistaakseni muutaman nukenmekon…

Hoover Keymatic pyykkikone ehti osaltaan urakoida pappilan pyykkejä puhtoisiksi Pielavedellä ja Keiteleellä, ennen kuin isä hankki kotimaisen pesukoneen. Se on äidin käytössä edelleenkin. Hooverin uutuus oli käynnistyslevykkeet, joihin oli lovettu valinnaiset pyykinpesuohjelmat. Edestä täytettävän Keymaticin heikkous oli kansi, joka ei kestänyt sen päälle kasautuvan pyykin painoa. Minusta kone oli ihana, täysautomaattinen pyykkiapu! Lisäksi se oli kaunis kone, jonka työntekoa oli hauska seurata vierellä.  – Matu